Ihmisoikeuksia etsimässä

Tänään raivostuin riittävästi aktivoidakseni jälleen blogini. Viime viikkojen puheenvuorot eri puolilla mediaa pistivät miettimään ovatko ihmisarvo ja ihmisoikeudet historiaa.

YK:n 48 jäsenmaata olivat 68 vuotta sitä mieltä, että kaikkien ihmisoikeuksien kunnioittaminen on rauhan perusta. Tänä päivänä näyttää siltä, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei tule poliittisia päätöksiä tehdessä esiin edes sivulauseessa. Kun lupa ihmisoikeuksien polkemiselle annetaan tarpeeksi ylhäältä, se näkyy äkkiä myös mattimeikäläisten arjessa.

Joitakin henkilöitä saa solvata ja kiusata ihonvärin tai etnisen alkuperän takia. Toiset joutuvat valitsemaan hengen lähdön ja paperittomuuden väliltä. Toiset pohtivat sitä, ostaisiko tänään illallisainekset Alepasta vai K-marketista.

Kunkin yksittäisen elämäntilanteen määrittää se, missä on sattunut syntymään. Sitä ei kukaan meistä ole itse pystynyt valitsemaan. Siinäpä se onkin koko ihmisoikeusjulistuksen perusta.

“Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasa-arvoisina arvoltaan ja oikeuksiltaan”, mainitaan yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen ensimmäisessä artiklassa. Samainen julistus muistuttaa myös johdannossaan ihmisoikeuksien väheksymisen johtavan ennen pitkää ihmiskunnan omaatuntoa järkyttäviin raakalaistekoihin.

Mediakeskustelu erityisesti irakilaisille annetuista kielteisistä turvapaikkapäätöksistä on käynyt kuumana viime päivien aikana. Yli 4000 irakilaista turvapaikanhakijaa on saanut vuoden alusta kielteisen turvapaikkapäätöksen Suomessa.

Globaalin talous -ja rauhaninstituutin tilastojen mukaan Irak on yksi maailman kolmesta vaarallisimmista maista. Maahanmuuttoviraston huhtikuisen valmistuneen maaraportin mukaan ”Aseellinen konflikti, väkivaltaisuudet ja terrorismi ovat vaatineet viime kuukausina paljon siviiliuhreja Irakissa. YK on tuominnut ISISin hallitsemilla alueilla tapahtuvat väkivaltaisuudet mahdollisena kansanmurhana ja ihmisyyteen kohdistuvina rikoksina.”

Kansanedustaja Pekka Haavisto totesi eilen Ylellle, että turvapaikkapäätöksissä ”On kyse sellaisista tilanteista, joissa väärä päätös saattaa johtaa siihen, että ihminen teloitetaan tai häntä kidutetaan”. Helsingin sanomien perjantaisessa jutussa turvapaikkapäätöksiä tekevä virkailija toteaa häpeävänsä työtään, jossa ihmisiä käännytetään maamme rajoilta kohti sotatanteretta, jossa menetettyjen ihmishenkiä määrä on ylittänyt miljoonan.

Olemmeko sellaisten raakalaistekojen äärellä, joista omatuntomme tulee kärsimään vielä vuosisatoja?